Herään aamulla ja huomaan, että jälleen on edessä yksi tuskan ja pilkan täyteinen päivä. Joka aamu ihmettelen , että miksi ylipäätään herään aamu toisensa jälkeen.
Vaan ei auta jäädä tuleen makaamaan, kuten pappa vainaa sanoi. Aamu toimien aikana kerään itseni, järjestän puolustuksen, kuten karjalan kannakselle rakennettiin ns. mannerheim linja. Vahva ja kestävä, murtamaton.
En kohtaa yhtäkään ystävällistä katsetta kaduilla. Murskaan vihollisen en tunne sääliä, en katumusta. Katson tätä julmaa maailmaa silmiin vahvana ja voittamattomana, uhkun kostoa. Pusken eteenpäin vaikeuksista huolimatta, ei tule taakkaa jota pysty en kantamaan, ei ole lohkaretta eikä murikkaa!
Kun pääsen kotiin riisun lommoisen haarniskan yltäni, kaadan kurkusta alas tupla viskin, ehkä toisenkin vedän peiton korvilleni ja itken itseni uneen.
lauantai 19. tammikuuta 2008
"Placebo"
Raapustanut Isäntä Kello 23.50.00
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
