Viimeinen pisara

Paleltaa, joku tökkii kylkeen. Nostan katseeni ylös ja näen poliisimiehen pampullaan tönimässä minua. "No niin ylös siitä tai lähdetään budun kautta!" sanoo jämäkästi poliisi. Nousen penkille istumaan, skarppaan. "eikä sitten jäädä tänne maleksimaan" Ei tietenkään, röhisen karhealla äänelläni. Poliisit jatkavat matkaa, minä jään penkille miettimään syntyjä syviä.

Tätä on jatkunut jo pitkään, liian pitkään. Syljen verta katuojaan ja mietin mihin lähtisi mitä tekisi. Ei ole paikkaa mihin mennä ei ketään kelle soittaisi. Olen juuri siinä jamassa, jota pelkäsin nuorempana. Putoan loputonta kuilua, välillä saan kiinni jostain juuren pätkästä ja luulen selvinneeni ja se katkeaa tai saavutan pohjan ja luulen, että se vihdoin loppui kunnes pohja pettää. Minulla ei ole voimia taistella kaikkea tätä paskaa vastaan, olen juonut kaiken. alamäkeni alkoi kun kaunis ja pitkä parisuhteeni päättyi.

Epävarmoilla askelilla nousen ylös ja jatkan matkaa. Tuntuu kuin jokin pitäisi kiinni sisuskaluista ja aina välillä puristaisi. Haukon henkeä, kädet tärrää ja heikottaa. Pakko suunnistaa alkoon hakemaan lääkettä tähän oloon. Koukkaan tärisevillä käsillä ison pullon jallua kainaloon ja matelen kassalle laskemaan hiluja. Saan 10c anteeksi, kiitän kassaneitiä ja suutaan läheiseen metsään korkkaamaan saaliini. Kyynel tirahtaa silmäkulmaan ja vierii kasvojeni halki pudoten takkini helmaan kun ajattelen sitä nuorta miestä täynnä uhoa ja haaveita.

Korkkaan jalluni ja otan ensimmäisen siemauksen, mainoksissa aina sanotaan, että ensimmäinen maistuu parhaalta. Ainakaan tässä se ei pidä kutiaan, polttaa ja oksettaa, yskin verta. Mutta tiedän kohta helpottaa vain pari kulausta vielä. Metsään saapuu pari kaunista neiti ihmistä jotka keimailevasti kulkevat minua kohti. Olen hämmentynyt, metsä muuttuu paratiisiksi ja naisten vaatteet vähenevät. Tuska ja taakka vähitellen häviää olo on todella pitkästä aikaa jopa hyvä. Toinen naisista antaa minulle elämäni sylitanssin samalla kun toinen riisuu toppiaan.

Havahdun en ymmärrä mitä tapahtuu, yritän järkeistää tapahtunutta. Ei mene kauaa kunnes ymmärrän, että kuvittelen kaiken ja kohta lähden jalat edellä.. siis kunhan joku löytyy juopon keskeltä metsää. Naisilla on viinaa yllin kyllin ja aurinko paistaa sekä lämmittää, valinta ei ole vaikea lähden valoa kohti.