Illuusio

Kävelen väsyneenä ja katkerana katuja, haaveilen yksinkertaisesta elämästä, mutta ei ole mahdollista jäädä tuleen makaamaan, on yksinkertaisesti vain pakko tahkota eteen päin! Maailma ei ole sitä mitä se antaa ymmärtää. Se on raaka, sääliä tuntematon viidakko, jossa jokainen huolehtii itestään ja joka pyörii ainoastaan valuutalla.

Helpotusta tähän paikkaan tuo viina! aika-ajoin kun saa nupin turvoksiin niin hetkellisesti on hyvä olla, aivan kuutamolla. Tänään on taas yksi näitä päiviä, on hiljaista kaikki etenee kuin hidastetusti, on aikaa katsoa ympärille. Aivan kuin aika olisi pysähtynyt, ainoa ajatus joka päässä jyskyttää "onko tässä elämässä mitään järkeä?!?" Olen tullut siihen tulokseen, että missään ei todellakaan ole järkeä!

Ja kaikki tämä järjetön uurtaminen, että kun kuolemaa alkaa koputella ovelle niin on ehtinyt hankkia omaisuutta ja kasvattaa säästötilejä, joilla voi hankkia kivuttoman, ehkä jopa arvokkaan, lääketokkuraisen kuoleman. Katsoa kuolemaa suoraan silmiin ja nauraa, nauraa minkä pystyy sekä nostaa keskisormen pystyyn muulle maailmalle - Noniin hoitaja antaa makean nektariinin virrata suoraan suoneen. Olen valmis, päässä pyörii ikään kuin olisin humalassa. Ajantaju katoaa, ei kipua ei tuskaa...