Pahan akseli

Nyt se on alkanut. Ensilumi satoi maahan, pimeys levittyy maan päälle kuin iso peitto. Tunnen kuinka onnen illuusioni alkaa hitaasti, mutta varmasti kääntyä, kuten arvelinkin tapahtuvan. Perseestä! Vituttaa, taistelen vastaan, viimeiseen mieheen.

Tästä alkaa oma henkilökohtainen jääkauteni, mietin mikä niistä mahtaa jäädä viimeisekseni... Mutta en aio jäädä sitä tumput suorana odottelemaan. En käytä energiaani mihinkään ylimääräiseen, vaan vetäydyn ja varastoin odotan, että pahan akseli aloittaa hyökkäyksen jolloin päästän irti sellaiset voimat ja sellaisen vastahyökkäyksen, että itse saatanakin kalpenee. Onnistun yllättämään hyökkääjät, nämä näkymättömät perkeleen kätyrit. He kokoavat linjansa uudelleen ja alkaa uuvutus taistelu.

Olisi tyhmää jopa naiivia luulla voittavansa, ainoa millä on väliä on se, että laittaa kunnolla hanttiin ja lähtee näyttävästi saappaat jalassa näyttämöltä! Syvissä vesissä haaveet kuolevat, ei kukaan ole luvannutkaan, että elämä reilua olisi. Pahan akseli alkaa pääsemään tavoitteeseensa alan uupumaan jolloin puolustus ei pelaa eikä iskut mene perille asti. Silloin vastustaja pääsee iskemään ja tästähän alkaa pirullinen noidankehä.

Rupeaa olla työn takana pysyä pystyssä. Iskuja satelee, kuulen vain naurua naama lyönneistä turvoksissa en edes näe kunnolla. Makaan maassa henkiä ei kulje, näen niitä muutamia miellyttäviä hetkiä elämästäni. Havahdun ääneen joka muistuttaa paha enteisesti sitä ääntä mikä syntyy siitä kun miekka vedetään tupesta. Se tulee takaatani, tiedän jo mitä on tulossa, olen uupunut soturi joka teloitetaan tylsällä miekalla, sain edes soturin kuoleman.